Amar Ghafour Rasulilla ja hänen opiskelutoverillaan ja Fenek Braimilla on hyvä yleiskuva Suomesta, mutta outoa on viileä suhtautuminen naapureihin.
Amar ja Fenek muuttivat Suomeen Irakista vuosina 2008 ja 2009. Amar kertoo saaneensa hyvän kuvan suomalaisesta perheestä.
– Suomalainen perhe on paljon pienempi. Irakilaisessa perheessä lapsia on yleensä enemmän. Täällä perheessä on rauhallisempaa. Mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä enemmän heistä on päänvaivaa. Suomalaisissa perheissä on yleensä vain muutama lapsi ja se on mielestäni sopiva määrä.
Hänellä itsellään on viisi lasta. Amar sanoo, että hänen lapsillaan on paljon suomalaisia ystäviä.
– He ovat todella hyviä äidinkielessä, parempia kuin useat suomalaiset lapset. Heiltä usein kysytäänkin, että onko toinen vanhemmista mahdollisesti suomalainen. Irakissa suuren lapsimäärän takia naiset jäävät usein kotiin hoitamaan lapsia.
– Meillä ei ole samanlaista maksutonta päiväkotia kuin Suomessa.
Fenekin ja Amarin mielestä suomalaisten suhde naapureihin on viileä. Se on outoa irakilaisille, jotka ovat läheisiä naapureidensa kanssa.
Suomen pimeä ja kylmä talvi harmittaa Amaria.
– Irakissa naapurit ovat osa suurta perhettä. Heidät kutsutaan kaikkiin juhliin ja he ovat paikalla hädän hetkellä. Täällä naapurit enintään tervehtivät silloin kun heihin törmää.
Suomen pimeä ja kylmä talvi harmittaa Amaria ja Fenekiä.
– Kesä täällä on hyvin kaunis, mutta talvi on todella vaikea. Täällä on niin paljon lunta ja kadut ovat liukkaat, naiset sanovat lähes yhteen ääneen.
– Olen kaatunut jo vaikka kuinka useasti, Amar naurahtaa.
Teksti: Noora Nokkonen
Kuvat: Ville Eerikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti